Monrepos’n kartanon kirjasto - eurooppalainen ”arts et lettres” kokoelma Kansalliskirjastossa


Monrepos´n kartanon kirjasto on eurooppalaisen valistuksen kulttuurihistoriallinen dokumentti, jossa ilmenee konkreettisesti 1700-luvun filosofian, kirjallisuuden ja taiteen harrastus. Kokoelma on kansainvälisestikin harvinainen kokonaisuus siinä suhteessa, että se edustaa hyvin säilynyttä lähinnä vain kahden sukupolven kirjallisia ja sivistyksellistä elämäntapaa. Pääsääntöisesti tällaiset kokoelmat ovat Keski-Euroopassakin hajonneet kerääjien kuoltua.

Kirjaston kokosivat strasbourgilaissyntyinen kirjailija ja myöhemmin Venäjän palveluksessa toiminut hovivirkamies Ludwig Heinrich von Nicolay (1737–1820) ja hänen poikansa Paul von Nicolay (1776–1866). Se on von Nicolayn Euroopan kiertomatkoilla ja myöhemmin Venäjällä keräämä yleiseurooppalainen ”arts et lettres” -kirjasto ja se heijastaa sekä aikakauden ominaispiirteitä että omistajansa kirjallisia harrastuksia 1700-luvun valistuskulttuurissa, painopisteen ollessa klassisessa sivistyksessä, kirjallisuudessa, taiteessa ja filosofiassa. Aineistosta yli puolet on ranskankielisiä ja noin viidennes saksankielisiä. loput latinan, englannin-, italian- ja hollanninkielisiä.

Ludwig Heinrich von Niclayn jäätyä eläkkeelle 1803, kirjasto siirtyi Pietarista Viipuriin ja Monreposin kartanoon, josta muodostui suvun residenssi. 9000 nidettä käsittäneestä kirjastosta n. 8000 siirrettiin Helsingin yliopiston kirjastoon v. 1916, aluksi deponointina ja myöhemmin lahjoituksena..

Kokoelma on Suomessa ainutlaatuinen. Huolimatta siitä, että sen kytkentä Suomeen sen alkuvaiheessa oli vähäinen, kokoelman myöhempi historia, yli 100 vuotta Viipurissa ja vuodesta 1916 alkaen Kansalliskirjastossa julkisessa käytössä, on huomion arvoinen. Mahdollistamalla näin Valistuksen ajan kulttuurin ja kirjallisuuden tutkimuksen Suomessa, jossa laajoja kirjakokoelmia ei ole omasta takaa säilynyt, kirjaston arvo nykypäivänä on kansallisesti mittaamaton.

Kuvia